Tässä kotona ollessani oon kuunnellu kaikkea musiikkia, dataillu ja lukenu lehtiä, joita en oo ehtiny vilkastakaan. Yhessä lehessä haastateltiin yhtä pariskuntaa. Se mies on päälle 30 ja nainen melkein 50. Niiden läheiset paheksu sitä ikäeroa ja kauhisteli, että miten se mieskin voi noin vanhan naisen ottaa. Mitä paskan väliä??? Jos sä rakastat jotain ihmistä, oli se sit 15v tai 35v ja tunnet olos mukavaks sen seurassa, niin tottakai sä varmasti sillon oot sen ihmisen kanssa! Ja luulis, että kaveritkin ymmärtäis sen verran, että nyt ne on ainakin onnellisia ja sehän on tärkeintä, eikö niin? Jonain päivänä sille kaverille, joka paheksu ikäeroa, voi joskus käydä samalla tavalla. Mulla ja Mikolla on ikäeroa 8vuotta. Kyllähän sitä aluks oli silleen, että huppss (ei Mikko näyttäny mun mielestä sillon tapaamisiltana yhtään 26vuotiaalta, eikä se mun mielestä edelleenkään näytä 27vuotiaalta) ja myönnän, että mä mietin hetken aikaa, että mitä mun kaveritkin sanoo... :D Mut se ei kauaa mun mielessä pyöriny. Ja mä tiesin, että jotkut on silleen "se on liian vanha sulle, jätä se..." Mut miks mä jättäisin jonkun ikäeron takia, joka ei vaikuta meidän yhteiseloon. En ainakaan sen takia, koska kaverit ei tykkää. Mut mä tykkään. :) Mä oon saanu Mikolta lohtua ja lempeä enemmän ku keneltäkään muulta ja myös haluun ja tarviin sellasta, koska oon jotenki tosi huomionkipee, tai miten sen sanois.. lemmenkipee :D Ja mä osaan pyytää ja odottaa sitä Mikolta, koska mä tiedän, että saan sitä siltä. Sen kanssa on helppo olla ja mä iloitsen kaikista pienistäkin asioista, joita me tehään yhdessä ja ne tavat ja eleet, jotka Mikolla on, mä rakastan niitä. Tää kuulostaa ehkä vähän imelältä, mut tää on totta! :) Että siinäpä sulle, Mikko, jos sä jonain päivänä luet tätä tekstiä. :P Mä rakastan sua <3
-Krista
:'') !
VastaaPoista